Pahoittelut siitä, että ensimmäinen teearvosteluni venyi näin pitkään. Kevät on mennyt hujauksessa ja opiskellen, mutta onneksi nyt lumien sulamisen myötä olen saanut hellitettyä opiskeluista sen verran, että pääsen paneutumaan siihen, mikä päässäni ja suussani oikeasti pyörii, eli teehen.
Kirjoitan moneen eri julkaisuun kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä ja joka kerta, kun olen aloittanut uudessa paikassa, olen jostain syystä aloittanut kriittisellä arvostelulla. Hmm, onpa kumma juttu, että Teeleidin bloggarina ensimmäinen teearvosteluni rikkookin perinteen...
Kirjoitan moneen eri julkaisuun kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä ja joka kerta, kun olen aloittanut uudessa paikassa, olen jostain syystä aloittanut kriittisellä arvostelulla. Hmm, onpa kumma juttu, että Teeleidin bloggarina ensimmäinen teearvosteluni rikkookin perinteen...
Ginseng Oolong, kiinankieliseltä nimeltään 兰贵人/蘭貴人 (lánguìrén, "orkideaneito"), on wulong-tee, jonka erikoisuutena on teelehtien puristaminen jauhetun ginsengin (aasialainen rohdoskasvi) ja lakritsin kanssa hyvin mielenkiintoisen näköisiksi palleroiksi.
Wulong-tee on jostain syystä ollut minulle vaikeasti lähestyttävää, enkä ole saanut siitä niin sanotusti kiinni samalla tavalla kuin olen kokenut saaneeni kaikista muista teelajeista. Se tuntuu minusta usein kalpealta vihreän ja mustan teen sekoitukselta, jossa ei ole vihreän teen raikkautta eikä mustan teen voimakkuutta. Sen vuoksi ryhdyin kokeilemaan Ginseng Oolongia vähintäänkin skeptisesti, varsinkin kun en ole myöskään millään tapaa innostunut maustetuista teelaaduista.
Ginseng Oolongin tuoksu on mieto, mutta raikas. Lakritsin tuoksu tuntuu hyvin kevyenä, sitä joutuu oikein etsimään. Maun suhteen on sama: ensimmäinen hörppäys tuntuu hyvin laimealta. Tosin minulla on paha tapa olla kärsimätön ja hörpätä liian kuumaa teetä, minkä vuoksi en saa heti alkuun parasta makuelämystä, joka yleensä syntyy, kun teen antaa hieman jäähtyä, varsinkin jos on kyse 90-100 asteessa haudutettavista teelaaduista.
Tämän vuoksi ensimmäiset hörppäykseni saivat minut ihmettelemään, missä se maku on. Vasta kun maltoin odottaa teen jäähtymistä, aloin tavoittaa kevyen wulongin ominaismaun ja hyvin vienon lakritsin maun, joka tukee erityisen hienosti wulongin makua. Se, että lakritsin maku on näin mieto, sopii minulle hyvin, sillä maustettuihin teelaatuihin en ole vieläkään onnistunut pääsemään kiinni.
Ei kuitenkaan kannata antaa teen jäähtyä liiaksi, sillä silloin wulongin hentoinen ominaismakukin väistyy taka-alalle, eikä tee silloin ole mielestäni juuri enempää kuin kömpelösti jonkin muun tärkeämmän tekemisen lomassa litkittävää juomaa. Itsekin luin samalla kirjaa ja joskus erehdyin liikaa sen maailmaan, huomatakseni ikäväkseni teen jo jäähtyneen liikaa.
Ei kuitenkaan kannata antaa teen jäähtyä liiaksi, sillä silloin wulongin hentoinen ominaismakukin väistyy taka-alalle, eikä tee silloin ole mielestäni juuri enempää kuin kömpelösti jonkin muun tärkeämmän tekemisen lomassa litkittävää juomaa. Itsekin luin samalla kirjaa ja joskus erehdyin liikaa sen maailmaan, huomatakseni ikäväkseni teen jo jäähtyneen liikaa.
Jutun juju onkin siinä, että pitäisi malttaa odottaa vieläkin enemmän. Kokeillessani Ginseng Oolongia pari ensimmäistä kertaa en joko jaksanut tehdä toista haudutusta tai tein sen jotenkin todella omituisesti, jolloin lehdet eivät päässeet vieläkään kunnolla avautumaan. (Taistelen kannuni kanssa, siihen kun pitää tehdä vähintään neljä kupillista, mieluummin viisi, jotta vesimäärä riittää ulottumaan reilusti kaikkiin lehtiin, koska kannun siivilä on niin korkea.)
(Tästä minun täytyykin jatkaa tunnustustentäyteisellä linjallani ja tunnustaa, että ennen blogin aloittamista en tiennyt, että vesi pitäisi kaataa lehtien läpi, vaan olin sujuvasti kaatanut ensin veden kannuun ja vasta siihen päälle asetellut kömpelösti siivilän. Ehkä Anne on nyt sitä mieltä, ettei tällaiselle torvelolle olisi kannattanut antaa näin suurta bloggarin vastuuta, mutta yhtä kaikki olen nyt ainakin oppinut sen. Ja hei, ainakin haudutusaika on ollut oikein! Kerran nimittäin haudutin wulongia 30-45 sekuntia liikaa ja sain siitä maultaan pistävää ja kirpeää. Kannattaa siis olla tarkkana.)
Toisessa haudutuksessa lakritsin maku on huuhtoutunut pois niin sujuvasti, ettei ainakaan minun kehittymätön makuni enää tunnista sitä. Mutta wulongin maku kyllä pamahtaa esiin. Hyvin vienosta, makuuni hieman liian hennosta teestä onkin sukeutunut voimakkaasti hyvältä wulongilta maistuva vahva tee, jota aloin juoda suurella nautinnolla. Vasta tällä haudutuksella lehdet aukenivat täyteen kukkaansa ja täyttivät koko siiviläni. Väristä tuli hieman voimakkaamman kellertävä ja tuoksustakin voimakkaampi. Päätin heti, että ensi kerralla kaadankin ensimmäisen haudutuksen surutta pois ja esitän tällä vielä pahempaa hifistelijää tarjotessani tätä teetä jollekin pahaa-aavistamattomalle uhrille.
Ensimmäinen haudutus. Huono valaistus ja kamera vääristävät hieman väriä.
Kolmas haudutus on samankaltainen kuin toinen, vaikkakin paljon kalpeampi. Tein kaikki lisähaudutukset samaan ohjeessa ilmoitettuun kolmeen minuuttiin ja epäilen, että kolmannella kerralla olisin voinut hauduttaa pidempäänkin. Siinä vaiheessa kello oli kuitenkin jo puoli yksitoista ja minua väsytti aika vietävästi, joten päätin jättää hienostuneemmat kokeilut toiseen päivään.
Ja nyt minulla ei ole Ginseng Oolongia enää kannulliseen... mutta onneksi kohta on palkkapäivä.
(Tästä minun täytyykin jatkaa tunnustustentäyteisellä linjallani ja tunnustaa, että ennen blogin aloittamista en tiennyt, että vesi pitäisi kaataa lehtien läpi, vaan olin sujuvasti kaatanut ensin veden kannuun ja vasta siihen päälle asetellut kömpelösti siivilän. Ehkä Anne on nyt sitä mieltä, ettei tällaiselle torvelolle olisi kannattanut antaa näin suurta bloggarin vastuuta, mutta yhtä kaikki olen nyt ainakin oppinut sen. Ja hei, ainakin haudutusaika on ollut oikein! Kerran nimittäin haudutin wulongia 30-45 sekuntia liikaa ja sain siitä maultaan pistävää ja kirpeää. Kannattaa siis olla tarkkana.)
Toisessa haudutuksessa lakritsin maku on huuhtoutunut pois niin sujuvasti, ettei ainakaan minun kehittymätön makuni enää tunnista sitä. Mutta wulongin maku kyllä pamahtaa esiin. Hyvin vienosta, makuuni hieman liian hennosta teestä onkin sukeutunut voimakkaasti hyvältä wulongilta maistuva vahva tee, jota aloin juoda suurella nautinnolla. Vasta tällä haudutuksella lehdet aukenivat täyteen kukkaansa ja täyttivät koko siiviläni. Väristä tuli hieman voimakkaamman kellertävä ja tuoksustakin voimakkaampi. Päätin heti, että ensi kerralla kaadankin ensimmäisen haudutuksen surutta pois ja esitän tällä vielä pahempaa hifistelijää tarjotessani tätä teetä jollekin pahaa-aavistamattomalle uhrille.
Kolmas haudutus on samankaltainen kuin toinen, vaikkakin paljon kalpeampi. Tein kaikki lisähaudutukset samaan ohjeessa ilmoitettuun kolmeen minuuttiin ja epäilen, että kolmannella kerralla olisin voinut hauduttaa pidempäänkin. Siinä vaiheessa kello oli kuitenkin jo puoli yksitoista ja minua väsytti aika vietävästi, joten päätin jättää hienostuneemmat kokeilut toiseen päivään.
Ja nyt minulla ei ole Ginseng Oolongia enää kannulliseen... mutta onneksi kohta on palkkapäivä.
Seuraavalla kerralla luvassa nepalilaista vihreää teetä sekä kenties joitain pääsiäismuistoja käännytysretkiltäni Kotkasta.
Ginseng Oolong
1 tl / 2 dl
80 °C
3 min
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti