Mansikkapu'er

Kuten lupailin, tällä kertaa luvassa on Teeleidin aito legenda. Olin jo kuukausien ajan kuunnellut Teeleidin työntekijöiden intoilevan siitä ja vakuuttelevan minulle, kuinka sitä ei voi juoda tarpeeksi. Minä, joka en ole ikinä ollut innostunut maustetusta teestä, en edes aloitellessani harrastustani, suhtauduin siihen luonteelleni uskollisesti skeptisesti ja ennakkoluuloisesti. Kunnes eräänä päivänä uskaltauduin kokeilemaan mansikkapu'eria.

Kuvittelin mansikan makeuden tunkevan läpi ja löyhähtävän suuhun niin kuin lehtien tuoksussa, joka mielestäni on hieman äitelähkö. Itse teessä tästä ei kuitenkaan ole jälkeäkään, vaan päinvastoin mansikan aromi on hyvin mieto, mikä miellyttää minua, koska pidän kovasti pu'erista, erityisesti sen pehmeästä ja maanläheisestä mausta.

Se, mikä minua vaivaa maustetuissa teissä, on se, että ne usein tuntuvat vain laimealta teeltä, jonka päälle on lisätty erilliseksi kerrokseksi jotain makua peittämään teen ominaismaku. Mansikan makeus kuitenkin kietoutuu yllättävän sulavasti pu'erin maanläheisyyteen, mikä tuo mieleen lempeää kesäisyyttä. Vaikken ole kasvanut maaseudulla (tai ehkä juuri sen vuoksi), se tuo mieleeni keväisen laitumen ja jos oikein innostun kuvitelmissani, klassisia heinälatokohtauksia vanhoista Suomi-filmeistä. Kenties tätä voisi keittää päiväteeksi ja nauttia Tauno Palo -maratonin aikana...

Ensimmäistä kertaa hauduttaessani en tyhmyyttäni tajunnut, että minun olisi hyvä saada haudutukseeni myös mansikanpaloja, ja ihmettelinkin, miksi se ei maistunut läheskään niin hyvältä kuin Teeleidissä. Jouduin kokeilemaan usean kerran, ennen kuin sain haudutettua omaan makuuni kunnollista teetä, varsinkin kun pidän vahvasta teestä.

Uskaltauduin tilaamaan mansikkapu'erini kanssa makeaa. Syy, miksen juuri koskaan syö mitään teen kanssa, on juurikin se, että varsinkin sokeri on niin hallitseva maku, että sen läpi on vaikea erottaa ainakaan lempeämpiä teelaatuja. Toinen syy on se, etten edes välitä kovin paljon makeasta. (Tiedän, se on hämmentävää, ja saan usein kuulla ihmetteleviä - tai kateellisia - huomautuksia asiasta...)

Mielestäni nimenomaan maustetun teen kanssa makea kuitenkin sopii juuri sen vuoksi, että silloin saa aikaan kokonaisvaltaisemman ja monipuolisemman makuelämyksen, varsinkin toisen haudutuksen osalta.

P.S. Ystäväni tilasi Teeleidissä chai-pu'eria ja kun tuoksutin sitä, se oli todellakin maku, jota halusin päästä kokeilemaan. Kenties innostunkin myös mausteusta teestä? Ainakin pu'erista. Pitääpä tutustua.