Olen teeperehdytykseni aikana ihastunut erityisesti afrikkalaisiin teelaatuihin, ja suurin piirtein pompin ilosta kuullessani Annen hankkineen ruandalaista teetä. Ja vielä vihreää! Tähän mennessä olin maistanut vain mustaa afrikkalaista teetä, joka lieneekin ehdottomasti tunnetuinta kyseiseltä mantereelta. Afrikasta tulee kuitenkin useita erilaisia teelaatuja, myös valkoista teetä ja wulongia.
Ruandalainen Rukeri Green kasvaa 1 800 metrin korkeudessa. Sen väri on miedon kellertävä ja tuoksu miellyttävän lempeä, mutta silti selkeän aromikas. Afrikkalaiseksi teeksi se on yllättävän vähäpaahteinen ja pehmeä. Siinä on miellyttävän kirpeä maku, joka lienee lähimpänä mietoa kiinalaista vihreää teetä, vaikkakin sen tummuus tuo mieleeni jopa kukichan. Tumma maku on miellyttävää ja sopii erityisesti niille, jotka haluavat teehensä sitä jotakin. Kuten kiinalaiseen teehen tottunut ystäväni totesi, afrikkalaisessa teessä on luonnetta.
Vaikka teestä hauduttaisi miedompaa, sen jälkimaku on todella vahva ja jää kielelle pitkäksi aikaa. Tämä lienee teen mielipiteitä jakavin osuus, sillä joskus se, myönnettäköön, tuntuu melkeinpä liimautuneen kieleen. Harva tee afrikkalaisten lisäksi jää pyörimään samalla tavalla kielen päälle. Afrikkalaisille teille ominainen paahteisuus sopii paremmin raskaampaan mustaan teehen, mutta se kietoutuu mukavan miellyttävästi myös vihreän teen raikkauteen ja keveyteen.
Kirpeys säilyy yllättävän voimakkaana myös toisessa haudutuksessa. En yleensä ole kovin innostunut vihreän teen uudelleenhauduttamisesta, edes parempien laatujen (poikkeuksena jotkut paremmat japanilaiset), sillä ne yleensä menettävät ominaismakunsa ja taantuvat "yleisen" vihreän teen tasolle, mutta Rukeri pitää pintansa hämmästyttävän hyvin. Vasta kolmannessa haudutuksessa se alkaa menettää makuaan, mutta silloinkin säilyttää vielä kirpeytensä, joka kuitenkin on jo muuttunut tylsän hallitsevaksi.
Jos haluaa kokeilla jotain erilaista, Rukeri Green on ehdottoman suositeltava kokemus. Afrikkalaisen teen ystävälle tämä on pakollista kokeiltavaa, mutta epäilemättä myös kiinalaisen vihreän teen ystävät voivat löytää tästä mieleisensä teen. Kenties se sopii juuri siihen vaiheeseen, kun kesä muuttuu syksyksi: kun lievä kirpeys valtaa päiviä, jotka säilyttävät silti auringonpaisteensa.
P.S. Kesälomalla minun ei edes tarvinnut tuputtaa teetä: ne tekivät sen ihan itse. Tätini mies katseli kahvilta muistuttavaa itselleni ja veljelleni keittämääni pu'eria ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, kysyi saisiko sitä maistaa. Nyt olen käännyttänyt jälleen yhden pu'eruskovaisen ja ensi kerralla kun palaan Kotkaan, häntä odottaa pussillinen tuoretta pu'eria. Tädilleni lupasin hankkia rooibosta ja kenties nyt kun vanhempani osaavat hauduttaa kunnollista valkoista teetä, hänen ei tarvitse odottaa minua saapuvaksi maistaakseen sitä.
P.P.S. Seuraavana arvosteltavana on luvassa Teeleidin aito legenda, jonka maineesta olin kuullut jo kuukausia, ennen kuin lopulta uskaltauduin sitä maistamaan. Se vasta onkin mielenkiintoista tavaraa.
Rukeri Green
1 tl / 2 dl
80 °C
3 min
